Tässä kirjoituksessa valaisen hieman oppikirjatilannetta. Koska olen tällä hetkellä ensimmäisen luokan
opettaja, otan esimerkit ekaluokkalaisten oppikirjoista.
Aloitetaan aapisista, noista ekaluokkalaisten jännityksellä ja innolla odottamista ensimmäisistä kirjoista! Ennen oppilaat saivat aapisen itselleen muistoksi, mutta tällä hetkellä niitä kierrätetään vuosiluokalta toiselle. Uusi kirja tilataan vain rikkinäisen tai sotketun tilalle. Jokainen on toki saanut uudet äidinkielen tehtäväkirjat sekä syksyllä että keväällä, mikä onkin ehdotonta. Aapisten tilanne on suhteellisen hyvä, koska ne on painettu vuonna 2015 eivätkä asiat sinänsä ole muuttuneet. Ja nyt kun kirjainmalleista ollaan (jälleen kerran) päästy sopuun, ei ole tarvetta kirjasarjaa toisaalta uusiakaan. Osa kirjoista vaan on melko epäsiistissä ja rikkinäisessä kunnossa, mutta niitä kursitaan kesän aikana kasaan.
Uskonnon kirjat. Uskonnon oppikirjat ovat vuodelta 2009. Uskonasiatkaan eivät paljon periaatteessa
muutu vuosien vieriessä mutta uutta/ päivitettyä tietoa pitää silti etsiä muualta. Opetussuunnitelma on toki näiden vuosien aikana muuttunut ja sehän opetusta ohjaa, ei vanhentuneet oppikirjat. Uskonnon
oppikirjoja ei riitä läheskään kaikille vaan niitä lainaillaan ja vuorotellaan luokkien kesken. Lainailulla
tarkoitan sitä, että ekaluokkalaisia oli päättyneenä lukuvuotena 50 eli kolme luokkaa, joten nuo
parikymmentä kirjaahan eivät riitä mitenkään samanaikaiskäyttöön. Tehtäväkirjoja ei ole ollut enää
moneen vuoteen, tosin ekaluokkalaisten opetus ja työskentely onnistuu ilman niitäkin.
Kaikista huonoin tilanne on ympäristöopin kirjojen suhteen. Osa niistä on painettu vuonna 2002! Joten
tiedot on todellakin vanhentuneet eivätkä nämäkään oppikirjat riitä läheskään kaikille. Toista kirjasarjaa on kymmenisen kirjaa ja ne ovat vuodelta 2008. Selkeästi siis jo päivitettyäkin tietoa siis tarjolla… Ympässäkin on tehtävien osalta käytössä vihkot, eikä tehtäväkirjoja. Vanhoissa kirjoissa on tietysti esimerkiksi se etu, että niihin ei ainakaan ole painettu sellaista fiktiivistä tietoa, että mieskin voi synnyttää!
Joku voi sanoa kulmakarvojaan kohottaen, että onhan teillä digimateriaalit! Onhan meillä digimatskut. Ne ovat erittäin hyviä ja kovassa käytössä – kaiken muun materiaalin lisäksi. Mutta miten annat lukuläksyä ekaluokkalaisille muista oppiaineista, kun lukukirjat eivät riitä. Vuorotellaanko kaikkien 50 oppilaan kanssa niin, että luokan sisällä osa saa toisesta kirjasarjasta läksyn, osa toisesta. Vai aletaanko tänä kestävän kehityksen aikakautena monistamaan kirjoja? No ei tietenkään, siinähän tulisi jo tekijänoikeudetkin vastaan. Tottakai kirjoja on hyvä kierrättää, mutta kyllä siinäkin olisi joku roti oltava. Pienet oppilaat tarvitsisivat kirjan käteensä, jossa on helppo pitää mukana tarvittaessa lukutikkua, nopeat lukijat tarvitsisivat ylöspäin eriyttämistä eli enemmän lukuläksyä, jotta voisivat kehittyä omalta tasoltaan eteenpäin. Tämä samainen ongelma tulee vastaan kakkosluokalla.
Miksikö näitä esittelen? Siksi, koska epäilen, että osalla päättäjistä ei välttämättä ole tietoa, kuinka tiukka tilanne kouluilla on oppimateriaalien tilaamisen suhteen tai kuinka vähissä tilauksiin käytettävät rahat ovat. Suunnilleen joka vuosi pitää valita, mikä kirjasarja uusitaan, jos uusitaan ja mistä se on pois. Vai ostetaanko soittimia, erityisopetukseen tarvittavia välineitä vai kunnon kynät oppilaille? Kaikki kun olisivat tärkeitä. Rahat ovat todella tiukilla – kouluista ei voi enää säästää!